10 000 vuotta sitten ihminen aloitteli oluen panemista. Samoihin aikoihin siihen vierelle saapui koira, joka jäi ihmetellen katsomaan miehen touhuja.
Vuodet vierivät. Isäntä kehittyi oluen panemisessa ja koira pysyi uskollisena vierellä.
Se tarkkaili isäntänsä tekemisiä ja tökkäsi tätä kuonollaan ja isäntä rapsutti sitä hellästi korvan takaa. ”Ka, sinullahan täytyy olla jano” sanoi mies mietteistään havahtuen, ja valutti koiralleen kulhoon puhdasta raikasta vettä.
Koira huokasi syvään, laski päänsä käpälöiden väliin ja kohtaloonsa alistuen se manasi mielessään – taas vettä, aina vaan vettä.